Taustaa tapahtumille:

ILTA-SANOMAT
Julkaistu: 31.03.2010 21:25

Tööttäys parkkipaikalla koitui 78-vuotiaan naisen kohtaloksi

Nuorehko mies pahoinpiteli 78-vuotiasta naista parkkipaikalla Landskronassa niin, että tämä menehtyi aivoverenvuodon takia keskiviikkona.

YLE Uutiset
julkaistu 05.04. klo 20:57

Eläkeläisnaisen väkivaltainen kuolema sai väen liikkeelle Ruotsissa

Skoonelaisessa Landskronan kaupungissa tuhansia ihmisiä osallistui maanantaina väkivallan vastaiseen mielenilmaukseen. Kaupunkia on kuohuttanut viikko sitten sattunut tapaus, jossa 23-vuotias mies pahoinpiteli eläkeläispariskunnan parkkipaikalla. 78-vuotias nainen kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin.

Parkkipaikkakärhämästä vangittua 23-vuotiasta miestä epäillään murhasta ja pahoinpitelystä.

Hommalainen näkökulma tapahtumiin: 

Ruotsalaisten verovaroilla elävä, ruotsalaisia ja ruotsalaista yhteiskuntaa vihaava, öisin naisia raiskaava muslimipeto ei voinut hillitä viettejään vaan murhasi raa'asti viattoman, miestään puolustaneen ruotsalaisvanhuksen vietyään sitä ennen itsekkäästi invalideille tarkoitetun parkkipaikan vanhusten edestä. Hän kohteli vanhaa naista niin kuin itseään islamin soturina pitävän kuuluu kohdella. Heillehän ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa lähestyä naista on väkivalta, kuten eräs tunnettu kirjoittaja on joskus esittänyt. Murhaan syyllistyneen ihmispedon ja islamin soturin kohteleminen oikeudessa tavallisena kansalaisena ja esittäminen tiedotusvälineissä tavallisena nuorena miehenä on kuvottavaa.

Mitä, jos tilanne olisi ollut tällainen?

23-vuotiaan sosiologian opiskelijan Åke Svenssonin lapsuudenkodissa on ollut ongelmia. Rahasta ja ruuasta varakkaassa yrittäjäperheessä ei ole ollut puutetta, mutta henkinen ilmapiiri on ollut vaikea. Åken isä, joka on ollut pilalle hemmoteltu rikkaan tehdaspatruunan ainoa lapsi, on ollut vakavasti luonnehäiriöinen. Hän on ollut perhetyranni pahimmasta päästä ja alistanut Åke Svenssonin äidin kotiorjaksi. Perheessä on vallinnut kurin ja pelon ilmapiiri. Åkea isä on vihannut siksi, että Åken takia hän joutui aikoinaan solmimaan pakkoavioliiton. Nuorempia lapsiaan hän on sen sijaan kohdellut hyvin, mikä on korostanut vaikutelmaa, että hän inhoaa vanhinta poikaansa. Åke on saanut koko ikänsä kuulla isältään pelkkiä moitteita ja solvausta. Isän mielestä Åke on ollut täysin kelvoton ihminen, josta ei ole mihinkään eikä tule koskaan olemaankaan. Isä ei ole kertaakaan sanonut Åkesta mitään positiivista. Ja koska isä on ollut väkivaltaisiin purkauksiin taipuvainen perhetyranni, Åke ei ole voinut koskaan väittää isälleen vastaan. Mitään perheriitoja isän ja pojan välillä ei ole siis käyty. Åke on joutunut nielemään kaikki aiheettomatkin moitteet ja kaiken sen henkisen saastan, mitä isä on selvin päin tai muutaman viinaryypyn jälkeen häneen kohdistanut. Åken isä on ollut aggressiivinen ja vastenmielinen humalassa, ja siksi alkoholin juominen ei ole koskaan Åkea kiinnostanut.  

Kaltoin kohtelemisella on valitettavasti ollut negatiivisia seurauksia Åken persoonalle. Åke on kärsinyt vuosikaudet masennuksesta ja reagoinut erittäin voimakkaasti kaikkeen negatiiviseen palautteeseen tulipa se missä muodossa tahansa. Lieväkin kritiikki on aiheuttanut Åkessa liioitellut aggressiivisen reaktion, koska samalla on purkautunut myös kaikki hänen isää kohtaan tuntemansa viha, jota hän ei ole pystynyt kotonaan mihinkään purkamaan. Isällehän ei ole voinut sanoa vastaan.

Mitä aggressiivisempaa ja epäoikeutetumpaa kritiikki on ollut, sitä voimakkaammin Åke on reagoinut. Erityisen voimakkaasti hän on tuntenut silloin, jos ei ole pystynyt puolustautumaan eli selittämään asioita tai antamaan arvostelijalle samalla mitalla takaisin. Äärimmäisintä huippua Åken saamisessa raivon valtaan on edustanut auton äänimerkillä tapahtuva yksisuuntainen ”kommunikointi”, koska siinähän torvea soittava istuu äänieristetyssä autossaan, eikä hänelle voi vastata. Jokainen torven törähdys on siis saanut Åken kontrolloimattoman raivon valtaan. Tällaiset raivon tunteet eivät ole onneksi kuitenkaan johtaneet mihinkään käytännön toimiin.

Eräänä päivänä Äke Svensson ajaa kaupan pihaan, jonne hänen jälkeensä saapuu siirtolaistaustainen vanha muslimipariskunta omalla autollaan. Parrakas kuljettaja alkaa soittaa provosoivasti autonsa torvea ikään kuin Åken auto muka olisi jollakin tavalla hänen tiellään. Kyllähän parkkipaikalla tilaa on.

Åke on autonsa vieressä, kun torvikonsertti alkaa. Hänen pulssinsa nousee muutaman sekunnin aikana noin 150:een ja hänen kasvonsa alkavat punoittaa. Hän vapisee raivosta. Hän ei aio siirtää autoaan uhallakaan. Muslimit kiertäköön, jos eivät muka mahdu ajamaan ohi. Åke on lähellä shokkitilaa, eikä hän itsekään enää tajua mitä on tekemässä. Hän kävelee lähemmäksi muslimipariskunnan autoa. Silloin partainen mies nousee ulos autosta ja alkaa rähjätä Åkelle. Hän ottaa uhkaavasti pari askelta Åkea kohti. Åke huutaa miehelle takaisin ja solvaa häntä ensimmäiseksi mieleensä tulevilla haukkumanimillä. ”Senkin muslimisika”, Åke kuulee äänensä sanovan, aivan kuin tarkkailisi tilannetta jostakin oman kehonsa ulkopuolelta. Partainen mies ottaa vielä askeleen, ja tässä vaiheessa autosta nousee myös hänen vaimonsa, mustaan kaapuun pukeutunut ”Fatima”, ja alkaa sättiä Åkea.

Lopulta riitely johtaa tönimiseen, eikä Åkella ole edes jälkeenpäin selvää käsitystä siitä mitä oikeastaan tapahtui. Kiihtymystila on niin korkea, että Åken muistiin ei muutamaan sekuntiin tartu mitään mielikuvia. Åke kokee psykologiassa tunnetun ilmiön, jota esimerkiksi henkirikoksiin syyllistyneet kuvaavat sanoilla ”silmissä pimeni” tai ”en muista mitään”. Joka tapauksessa kahinan lopuksi Åken kimppuun hyökännyt ”Fatima” horjahtaa taaksepäin ja kaatuu. Tässä vaiheessa Åke kävelee autolleen ja ajaa pois. Hän ajelee päämäärättömästi ympäri kaupunkia, sillä hän on shokkitilassa vielä monta tuntia tapahtuman jälkeen. Kun hän saapuu kotiin, hänet valtaa syvä masennus.  

Aivoverenvuodon saanut iäkäs ”Fatima” kuolee muutaman päivän päästä, ja Åke Svensson pidätetään epäiltynä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Ympäri pohjoismaita alkavat mielenosoitukset, joissa vaaditaan Åke Svenssonin tuomitsemista harkitusta rasistisesta murhasta. ”Antirasistit” kiihottavat itsensä hysteriaan saadessaan tietää, että Åke on varhaisemmassa nuoruudessaan kuulunut muukalaisvihamielisen ”Sverigedemokraterna” -puolueen nuorisojärjestöön. Åkelle vaaditaan elinikäistä vankeusrangaistusta ilman armahdusmahdollisuutta. Jopa kuolemantuomion käyttöön ottamista ehdotetaan, jotta ihmiskunta vapautuisi Åke Svenssonin kaltaisista ihmispedoista.

Kun Åke lopulta tuomitaan pelkästään pahoinpitelystä ja tahattomasta kuolemantuottamuksesta ”antirasistiset” piirit raivostuvat. Kun tuomio lisäksi on ensikertalaiselle nuorelle rikoksentekijälle melko lievä, tätä pidetään todisteena siitä, että Ruotsissa on vallitsee institutionaalinen rasismi, jossa musliminaisen murhaaminen katsotaan lieventäväksi asiahaaraksi. Vankilasta vapautunut Åke saa elää salamurhan pelossa lopun elämäänsä.