Ovatko maailman julmimmat ihmiset naisia?

Johnny Gabrickilla oli tilaisuus tarkastella rouva Quintin luonnetta vuosien ajan, ja hän olikin jo kauan sitten tehnyt sen päätelmän, että juuri Sarah Quint luonteensa puolesta oli niitä ihmisiä, joita esimerkiksi natsit valitsivat keskitysleiriensä vartioiksi tai miehitysjoukkojensa poliiseiksi. Sarah Quint oli ehdottomasti vallanhimoisin ihminen, jonka Johnny Gabrick koskaan oli tavannut. Quint alistui ehdottoman nöyrästi kaikkeen hänen yläpuoleltaan tulevaan vallankäyttöön - osoittaen toki muille ilmeillään mahdollisen vastentahtoisuutensa, mutta samaan aikaan hän oli häikäilemättömän julma ja kova kaikille niille, joita kohtaan hän voi harjoittaa valtaa. Todellinen Gauleiter.

Johnny Gabrickin käsityksen mukaan Sarah Quint oli niitä ihmisiä, jollaiset todennäköisesti ensimmäisten joukossa tarjoaisivat apuaan vieraan vallan miehittäjäjoukoille näiden ottaessa komennon maassa, ja ensimmäisten joukossa ampuisivat maanmiehiään, jos näin käskettäisiin. Vain valta, absoluuttinen raaka valta, merkitsi Sarah Quintlle jotakin. Kenellä oli valta, hän sai Quintilta kunnian. Keneltä otettiin valta, hän menetti myös Quintin kunnioituksen. Luonteensa mukaisesti Sarah Quint oli hankkinut ystäväpiirikseen paikkakuntansa kermaa: komisarioita, lääkäreitä, lakimiehiä jne. Kaikkien näiden ystävyyssuhteiden perustana näytti olevan yksinomaan vallan ja aseman ihailu. Ihmiset asemiensa takana tuskin merkitsivät mitään.

Ennen tulemistaan Brown & Co:n  työntekijäksi Sarah Quint oli ollut erään Lexingtonissa toimivan autoliikkeen kassanhoitajana. Tämä perheyritys ajautui dramaattisten vaiheiden jälkeen vaikeuksiin, ja poliisit pidättivät perheen isän rikoksista epäiltynä. Kun isä istui vangittuna, eräs paikallinen häikäilemätön lakimies huomasi tilaisuutensa tulleen ja painosti perheen äidin allekirjoittamaan konkurssihakemuksen. Yritystoiminnasta huonosti perillä ollut äiti suostui, koska lakimies vakuutteli hänelle, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Myöhemmin kävi ilmi, että muita vaihtoehtoja olisi ollut. Yhtiön taloudellinen tilanne ei edellyttänyt konkurssia, vaan yhtiö olisi voitu myydä tai sen toiminta olisi voitu ajaa alas hallitusti. Syy konkurssille oli pelkästään se, että lakimies pääsisi pesänhoitajaksi ja pystyisi hyödyntämään konkurssipesää.

Kun perheen isä myöhemmin vapautui vankilasta, autoliike ja kaikki muu omaisuus oli mennyttä. Perhe joutui aloittamaan kaiken tyhjästä.

Yrityksen loppuvaiheissa Sarah Quint oli pettänyt omistajat ja kääntynyt hyvin inhottavalla ja julmalla ja häikäilemättömällä tavalla heitä vastaan. Sarah Quint oli osoittautunut vallanhaluiseksi sadistiksi ja pedoksi. Henkisesti ja taloudellisesti tuhotulle yrittäjäperheelle jäi hänestä hyvin epämiellyttävä muisto.

Johnny Gabrick tunsi edellä mainitun yrittäjäperheen, ja hänelle oli kerrottu Sarah Quintin teoista ja luonteesta. Brown & Co:n omistaja Alec Gabrick ei välittänyt tämän tyyppisistä asioista, koska hän ei pitänyt kassassa työskentelevää Sarah Quintia niin merkittävänä henkilönä, että hän voisi olla minkäänlainen uhka. Hän ei tullut ajatelleeksi, että raadonsyöjä näyttääkin todellisen pedon luonteensa vasta, kun on olemassa raato.

Sekava kirjoitus autoista ja muustakin...

Tämä kirjoitus oli tarkoitettu eräälle foorumille, mutta juttu karkasi taas kerran käsistä. Teksti olisi pitänyt kylmästi deletoida, mutta koska olen luonteeltani vanhan säilyttäjä, säilytän tällaisiakin ”ei puuta häntää” -juttuja. Kirjoituksen piti olla luettelo suvussamme olleista autoista 1930-luvulta alkaen, ja seuraavan tekstin oli määrä olla vain lyhyt johdanto aiheeseen. Mutta kuinka kävikään...

Sukumme omistuksessa olleista autoista ei ole kattavaa kuva- tai edes merkkiluetteloa. Yksi ainoa asioita tietävä ihminen taitaa olla enää elossa, mutta rohkeuteni ei riitä siihen, että menisin kyselemään häneltä.

Lähihistorian tallentamisessa muistiin on muutama keskeinen ongelma. a) Ei tule kysyttyä, silloin kun asioista tietäviä ihmisiä vielä on elossa. b) Kysytty tieto unohtuu, ja mahdolliset muistiinpanot katoavat.

Minulle soitti muutama vuosi sitten yllättäen eräs vanha mies, joka kysyi, tiedänkö erästä sukuumme liittyvää historiallista tietoa. En tiennyt, enkä tiedä, mihin mies tietoa tarvitsi (myöhemmin olen löytänyt tiedon internetistä, mutta kadottanut sen taas). Puhelun aikana mies alkoi kertoa vanhoja asioita sota-ajalta ja myöhemmiltäkin ajoilta. Hän kertoi isoisästäni ja sukumme teollisuustoimintaan liittyvästä historiasta yksityiskohtia ja asioita, joita en ollut koskaan ennen kuullut. Sain puhelun aikana enemmän tietoa tietyistä sukumme asioista kuin olin kuullut koko elämäni aikana kotonani.

Tämän tyyppiset (en tietenkään tehnyt muistiinpanoja, koska puhelimen lähellä ei koskaan ole kynää ja paperia) puhelut ovat siinä mielessä järkyttäviä, että ne konkreettisella tavalla paljastavat, miten vähän meidän suvussamme on oltu kiinnostuneita omasta menneisyydestämme ja muistiin merkitsemisestä.

Katson olevani jossakin määrin historiasta ja menneistä tapahtumista kiinnostunut ihminen, vastakohtana niille ihmisille, joita menneet asiat ja esineet ja tapahtumien tallentaminen kirjoituksina ja kuvina ei kiinnosta. Olen kirjoittanut päiväkirjaa ja aloittanut jopa jonkinlaisten muistelmien kirjoittamiseen moneenkin otteeseen. Lisäksi olen harrastanut valokuvausta ja yrittänyt kuvata kohteita, joilla on historiallista merkitystä (esimerkiksi katoavia maisemia ja rakennuksia). Luonnollisesti olen yrittänyt myös tallentaa kaikenlaista vanhaa, joka kertoo menneistä ajoista. Valitettavasti suvussamme on ollut ihmisiä, joiden arvomaailma on vastakkainen oman arvomaailmani kanssa.

”Arvomaailma” ei valitettavasti paljon auta, jos ei toimi arvomaailmansa mukaisesti, tai jos on niin epäjärjestelmällinen, että kaikki tehty työ menee hukkaan. Ikävä kyllä nämä ovat ominaisuuksiani.

Miten tämä kaikki liittyy aiheeseen ”autoharrastajia”? Siten, että edellä mainituista syistä minulla ei ole kattavaa sukupuun tyyppistä luetteloa sukumme ja perheemme kautta aikojen omistamista autoista, vaikka sellainen olisi mukava olla. Edes kuvia kaikista autoista ei ole olemassa. Albumeissa on joitakin vanhoja kuvia, mutta ne ovat jostakin muualta kulkeutuneita ja muiden kuvaamia. Perheessä ei harrastettu lainkaan valokuvaamista.

Kysyin sukumme autoista isältäni 1990-luvulla ja kirjoitin luettelon autoista paperille, mikä on tietenkin kadonnut. Ulkomuistista luettelo on tämän tyyppinen. Kaikkein hämärin tapaus on BMW-merkkinen auto, josta en tiedä mitään. 1950-luvun lopulta alkaen tiedän autot ilman luetteloakin, joka oli tarpeen vain ensimmäisten autojen osalta.


1) Ford Junior 1936-1939 (tällaisesta mallista ei internetistä löydy mitään tietoa)
2) Ford V8 1939 (myyty sodan alettua varaosiksi autoliikkeeseen)
3) Opel Kapitan 1939 (1948-1950)
4) Chrysler Windsor 1949 (1950-1960)
5) BMW (1940-1950 lukujen vaihteessa, tästä autosta ei ole mitään tietoa)
6) Volkswagen (1950-luvun alkuvuosina)
7) Volkswagen (tuhoutui kolarissa)
8) Land Rover (1950-luvulla)
9) Warzawa (1950-luvun lopussa)
10) Moskvist (1959-1961)
11) Moskvist (1961-1963)
12) Rambler Classic 1960 (1960-1962)
13) Volkswagen dobbelcabiner (1961-1966)
14) Chrysler New Yorker (1962 -
15) Consul Cortina (1962-1970)
16) Anglia 1963-1969
17) Anglia 1966 - 1969
18) Volvo 164 (1969-1970)
19) Toyota Corolla 1969-1974
20) Toyota Corolla 1969-1974
21) Toyota Corolla 1970-1974
22) Volvo 164 (1970-1973)
23) Saab 99 (1973-1979)
24) Chevrolet Caprice 1974-
25) Datsun pickup 1974-1980
26) Saab 99 (1979-1985)
27) Oldsmobile Delta 88 (1979-1980)
28) Oldsmobile Delta 88 Royale Brougham (1980-
29) Volvo 740 (1985-1989)
30) Peugeot 205d 1985-
31) Volvo 1980-1989 (pieni malli työntekijän työsuhdeautona)

(sinisellä merkityt päätyivät allekirjoittaneelle)

Leasing autoja:

Nissan van pakettiauto 1987-1989
Peugeot 505 1985-1988 (työntekijän työsuhdeautona, jolla emme ajaneet)
Peugeot 505 1988-1989 (työntekijän työsuhdeautona, jolla emme ajaneet)
Nissan Micra 1989-1990
Nissan Primera 1990-1993
Nissan Primera 1993-1996
Nissan Primera 1996-1998
Nissan Primera 1998-1999

Kirjoittajan itse ostamia autoja:

Volkswagen 1952 (1971-
Autobianchi 500 (1978-1987)
Opel Record van 1984-
Volkswagen 1952 (1974 varaosiksi)
Imperial Custom 1960 (1983-
Volkwagen 1952 (1983 -
Nissan Micra 1998 (1991-)
Peugeot 405 (2008-)
Renault Megane (2013-)
Peugeot 405 (2013-)

P.S. Kuorma-autoja ei ole tässä jutussa mainittu. Niitäkin oli.