Ensimmäinen työpäivä

Aina kun aamulla on odotettavissa jokin välttämätön meno, josta ei saa myöhästyä, nukun edellisen yön huonosti. Vilkuilen kelloa joka käänteessä ja lasken kuinka paljon vielä on aikaa nukkua. Haluan varmistaa, etten vain yritä turhaan nukkumista, jos kello onkin jo liian paljon. Lopputuloksena tästä kaikesta on, että olen aamulla väsynyt.

En ollut varma, milloin työt alkavat, joten varmuuden vuoksi Seija vei minut kuntaan jo varttia vaille kahdeksaksi. Ulko-ovi ei ollut edes auki tuolloin, ja osoittautui, että hommat alkavatkin vasta kahdeksalta. No, parempi olla liian aikaisessa kun myöhästyä jo ensimmäisenä aamuna. Ensimmäinen paikalle tulija päästi minut sisään.

Hommat olivat samanlaista tylsyyttä kuin viime kesänä. Kun työtä oli kestänyt pari tuntia ja aloin olla jo aivan kyllästynyt siihen, mieleeni tuli ahdistava ajatus siitä, että tätä samaa kauheutta jatkuisi vielä kolme kuukautta. Jos pari tuntia tuntuivat ikuisuudelta, miten ihmeessä kestäisin tätä samaa kolme kuukautta?

Toimistossa leijaili pöly, sillä siellä olivat meneillään puhelinlinjojen tai sähköjen asennukset, joiden takia seinään oli porattu reikiä. Huoneessa leijaili myös koko päivän ajan lievä viemärin "tuoksu". Normaalisti seinän vieressä olevat kaapit oli vedetty poikittain lattialle. Kun "pomoni" Seija Vainikainen yritti siirtää yhtä tällaista mappeja täynnä olevaa kaappia, sen yläosa romahti vinoon ja kaapin päältä tippui lasipullo ja jokin posliinikoriste lattialle. Kun kaappia nostettiin suoraan, se romahti vielä toisen kerran toiselta laidaltaan ennen kuin se saatiin paikalleen. Kaappien väliset varmistuspiikit puuttuivat.

Ruokatunnilla Seijan oli määrä hakea minut, mutta se ei ehtinyt. Kävin siis ostamasta Siwasta jotain sapuskaa ja söin sen huoneessani.

Kun iltapäivällä kävelin kirjaston kautta kämpille, päivän "rasitukset" ja edellisen yön huono nukkuminen tuntuivat siinä määrin, että päätin lepäillä hieman ennen kuin siirtyisin vapaa-ajan rientoihin. Lepäily venyi tuntien nukkumiseksi enkä saanut mitään aikaan koko iltana. Juuri ja juuri jaksoin sentään käyttää Millaa kaupassa. Virkistyin vasta myöhään yöllä ja puuhailin jotain tietokoneen parissa.